Menkkahirviöhormoonit pauhaa eikä mul oo mitään itsehillintää, kiihdyn nollasta sataan. Mies tuli kotiin, tapeltiin. Join kinuskikastiketta suoraan purkista ja söin kolme meetwursti voileipää. Nyt vituttaa ja ankarasti. Kaikki on paljon helpompaa sillon ku ei oo menkkoja ja on töissä.
Mut kävin mä sentään aamulla siellä lenkillä ja söin oikeaoppisesti aamupalan ja välipalan, siihen se sit jäikin.
Uusien elämäntapojen myötä on välit kiristynyt isännän kanssa, hän ei halua laihduttaa vaikka mahakas onkin. Häntä ei kiinnosta terveellinen ruoka, saatikka liikunta. Hän ei tue mua tässä jutussa. Ei ymmärrä tarvettani laihtua.
Tää on vaan niin helvetin rankkaa yksin ilman tukea, ei oo ketään kannustamassa vieressä ja toitottamassa että kyllä sä pystyt tähän! Nyt et ota leipää ku teet dietin mukasen ruuan! Nyt pysy järjissäs!
On vaikea pysyä ruodussaan ku järki pettää ja vituttaa. Kuka sinua tukee? Minkä voimalla sä pysyt laihdutus moodissa?
Onhan se päivä vielä huomennakin..
Nyt vaan back on track ja tavoite kirkkaana mielessä! Kyllä se siitä!:)
VastaaPoistaMulla onneksi tuo miekkonen tukee tätä laihdutusurakkaani, itse on sellainen liikunnallinen ja käy ahkerasti salilla, joten patistaa minuakin;) Osti mulle laihdutuslahjaksikin ihanan kaulakorun, se tuli kyllä täytenä yllätyksenä!
Nyt ollaan back on track. Motivaatiota on haettu koko aamu ja se saapui nyt tänne, neiti ku rupee päikkäreille ni käyn treenaamaan! :)
PoistaOlisipa minunkin mies liikunnallinen...
Mun mielestä tästä kannattas keskustella sun miehen kanssa. Teillä on kuitenkin (käsittääkseni) pieni lapsi ja miehesi elintavoilla voi olla tulevaisuudessa ikävämpiäkin vaikutuksia kuin kaljamaha. Mun mielestä sä teet suuren palveluksen myös sun lapselle, koska haluat olla tulevaisuudess pirteämpi ja liikunnallisempi mamma.
PoistaMulle oli "miestä valitessa" (hölmösti sanottu, tiedän..) tärkeää, että meillä kohtaa ajatusmaailmat myös elintapojen suhteen. Toki mä olin jo silloin kova liikkumaan ja nykyään meillä taitaa mies syödä jopa terveellisemmin.
Mulle myös miehen ulkonäkö on siinä mielessä tärkeää, että kivempihän sitä on katsella treenattua vartta kuin löysää löllykkää. Ehkä mies innostuis jos veisit sen vaikka sulkkikseen sun kanssa?
Oon keskustellu. Itse en ollut kovin urheilullinen miestä valitteassa joten se ei haitannut silloin..
PoistaOma mieheni ei todellakaan ole liikunnallinen, ei siis harrasta vähimmässäkään määrin liikuntaa ja yrittää keksiä vaihtoehtoja jopa hyötyliikunnan tilalle (lumilinko esim. toivomuslistallaan), ja ruumiinrakenteeltaan hän on sellainen hernekeppi että ei liho vaikka söisi mitä.
VastaaPoistaOnneksi hän kuitenkin tukee omaa projektiani, varsinkin kun on saanut syödä mun dieetin ajan vehnäpaahtista (silloin kun minäkin söin leipää niin vaadin että meille ostetaan vain runsaskuituista) ja myös karkkia silloin tällöin. Mutta hänelle (ja lapsille) tehdäänkin omat ruoat, mä syön dieettiruokaa aikalailla yksin...
Miehellä menee vähän aikaa sopeutua siihen että emäntä muuttuu hieman, mutta pikkuhiljaa :) Eiköhän meidänkin miehiä jossain vaiheessa liikuntakärpänen purase ! ;)
Poista